temperan ja öljyvärin eroista

Öljyväri on helposti mahtaileva vaikutuksen tavoittelussaan. Se haluaa briljeerata; sokaista taidollaan, kiillollaan ja osaamisellaaan kun taas sen vaatimattomampi maalaisserkku tempera tyytyy vähempään. Sen väriskaala pohjautuu maaväreihin, useimmiten sideaineena toimii kananmuna; kaikki tarveaineet ovat helposti tekijän saatavilla. Niitä myöskin käytetään säästeliäästi; ja työskentely tulee halvaksi: puolikin kiloa maaväriä riittää vuosiksi ahkerallekin maalarille ja muniahan saa ruokakaupasta.  Temperamaalausta katsoessa ei päähän ei pälkähdä mielleyhtymää itseensä rakastuneesta öljyväristä; paksut öljyväri-impastot ovat poissa, ja loppuvernissaus kiiltoineen on perinteisesti maltillisempaa. Kaikkein perinteisimmässä temperatekniikassa käytössä ovat ainoastaan pensseleiden ohuin arsenaali: isoinkin maalauspinta koostuu pienistä pensselinvedoista, ja täten pienikin työ kysyy tekijältään paljon kärsivällisyyttä ja kallisarvoista aikaa, ja lopputulos onkin helposti ajaton ja siten ikuinen…

Venäläisen ikonimaalauksen perinteessä väriaineskin hankittiin usein paikanpäältä, kirkkomaalarit ensimmäiseksi selvittävät saavuttuaan seutukunnan maavärien saatavuuden, ja muualta mukana tuli vain kaikkein kallisarvoisin ja harvinaisin väriaines; maailmankauppaa ei vielä ollut.

Image

Andrej Rublev: Arkkienkeli Mikael

About jarihuhta

kuvataiteilija
Kategoria(t): maalaus, taide, kuvataide Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s