BALSAMIT

Hienotuoksuiset balsamit, jotka kerätään puiden mahlasta, ovat monikäyttöisiä ja arvostettuja niiden tuottaman loistavan kiillon ja kirkkaan maalauspinnan johdosta.

Ne ovat paksuja ja jäykästi juoksevia nesteitä, ja jotka hivenen vesihauteessa lämmitettyinä ne ovat helpommin käsiteltäviä.

VENETSIANTÄRPÄTTI

Lehtikuusesta saatava venetsiantärpätti on balsameista yleisin. Se ei sisällä happoa, joten se ei myöskään tummene, kuten monet muut puusta saatavat hartsit, jotka saavat ajan myötä tumman kelta-oranssin hehkun. Se antaa maalauspinnalle joustoa ja kiiltoa. Hyvien ominaisuuksiensa johdosta sitä on käytetty runsaasti eteenkin venetsialaisen maalaustaiteen kulta-aikoina, ja josta se on saanut nimensä.

Sillä on voimakas ominaishaju, ja se on väriltään kellertävän läpikuultava.

Parasta venetsiantärpättiä saadaan Itävallasta, jossa puun keskiöön porataan reikä ja josta mahla valutetaan.

Tämä työläs keräystapa myöskin selittää aidon venetsiantärpätin korkean hinnan.

Halvemmat venetsiantärpättilaadut ovat usein jatkettu kolofoni-hartsilla, ja tämä kasvattaa kuivuneen maalauspinnan halkeamisherkkyyttä. Maalausominaisuudetkaan eivät pysy aivan oikean venetsiantärpätin tasoisina.

Venetsiantärpätti antaa siveltimenvedoille sujuvuutta ja yhtenäisyyttä. Se taitaa valon hienosti maalauksen pinnassa ja antaa sille valovoimaa ja kiiltoa. Historiallisesti sitä on useimmiten käytetty auringossa paksunnetun pellavaöljyn kanssa, jolloin maalauspinta saa hienon emalimaisen kiillon ja loisteen.

Venetsiantärpätti on syystäkin arvostettu hienon maalausjälkensä johdosta.

STRASSBOURGINTÄRPÄTTI

Historiallisissa teksteissä usein mainittu Strassbourgintärpätti muistuttaa ominaisuuksiltaan venetsiantärpättiä, mutta se on väriltään sitä vaaleampaa. Sitä saadaan jalokuusesta, ja sitä on käytetty venetsiantärpättiä vastaavasti.

Strassbourgintärpätti on erityisen hyödyllinen suojaamaan niitä pigmenttejä, jotka ovat herkkiä mustumaan tai muuten reagoimaan ilmakehän vaikutuksiin.

Straasbourgintärpättiä on nykyisin vaikea hankkia, ja sitä on pidetty aikoinaan venetsiantärpättiäkin parempana.

Nykyisin saatavilla olevat erät ovat peräisin Venäjältä, ja se on väriltään tummaa.

Mainokset
Kategoriat: dammari, hartsit, Jari Huhta, kuvataide, maalaus, mastiksi, mehiläisvaha, meripihka, strassbourgintärpätti, taide, vaha, venetsiantärpätti | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

MEHILÄISVAHA

 

Mehiläisvaha on joustavin luonnollisista vahoista. Se jättää väripintaan himmeän kiillon, jota on arvostettu kautta aikojen, ja joka tekee ymmärrettäväksi sen runsaan käytön. Mehiläisvahaa on saatavana sekä puhdistettuna, valkoisena vahana että keltaisena ja käsittelemättömänä. Puhdistettu vaha tummenee ajan myötä. Keltainen, käsittelemätön vaha on hivenen puhdistettua joustavampi, mutta sen tumma, keltainen väri tekee siitä hankalan käyttää vaaleiden värien kanssa.

Mehiläisvaha liukenee helposti pehmeäksi pastaksi puhdistettuun tärpättiin.

Mehiläisvaha 1 osa

Puhdistettu tärpätti 3 osaa

Vaha liukenee muutamassa päivässä tärpättiin ilmatiiviissa astiassa. Sitä kannattaa välillä sekoittaa, niin ettei se kokkaroidu.

Mehiläisvahan voit sulattaa myöskin helposti kuumentamalla.

Mehiläisvaha tummenee ajan myötä. Se reagoi jatkossakin lämpötilan vaihteluihin; vaha käy kylmässä hauraaksi ja auringonlämmössä pehmeäksi.

Öljyvärien valmistuksessa mehiläisvahaa lisätään putkiväreihin, joilloin se estää öljyn erkaantumiseen pigmenttiaineksesta.

Mehiläisvaha on monikäyttöinen aine maalauksessa, jota on mahdollista käyttää vahatemperana, enkaustikka-tekniikassa ja yhdessä hartsien ja öljyn kanssa.

Kategoriat: dammari, Jari Huhta, maalaus, mastiksi, mehiläisvaha, meripihka, taide, vaha | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

SELLAKKA

Sellakka on alkoholiin liukeneva hartsi, jota saadaan pääasiassa Intiasta. Sitä voidaan värjätä Lohikäärmeen verellä, joka on punertava, klassinen värjäysaine, tai gummigutalla, joka tekee sellakka-alkoholiliuoksen kellertäväksi. Sellakkaa voidaan usein käyttää mastiksin, sandarakin tai manillakopaalin kanssa, jolloin siihen saadaan lisää joustavuutta.

Sellakka on korkeakiiltoinen ja kova lakka, joka ei kuitenkaan ole täysin vesiliukoinen. Kovuutensa johdosta sen käyttö maalausvernissana ei ole toivottavaa ja se aiheuttaa halkeamia maalauspinnassa.

Kategoriat: dammari, hartsit, Jari Huhta, kuvataide, maalaus, mastiksi, meripihka, taide | Avainsanat: , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Hartsit maalauksessa

LUONNONHARTSIT

Monikäyttöisiä luonnonhartseja saadaan eri puulajeista, kuten havupuista.

Hartseja käytetään yleisesti vernissoina ja maalausmediumin osana. Ne antavat värille kiiltoa ja syvyyttä. Käytettynä yhdessä kuivuvien ja joustavien kasvisöljyjen, kuten pellavaöljyn tai pähkinäöljyn, kanssa saadaan maalausneste, joka on suhteellisen joustava ja luja.

Liuotettuja hartseja ei kannata käyttää sellaisenaan öljyvärin kanssa, ilman siihen lisättävää öljyä, niiden halkeamisherkkyyden takia.

Tämä halkeamisherkkyys onkin hartsien huono puoli.

Useimmat hartsit liukenevat joko tärpättiin tai alkoholiin.

Alkoholiin luikenevia hartseja ei ole syytä käyttää öljyvärin kanssa, koska alkoholi ei sekoitu maalausöljyyn. Vanhastaan niitä on kuitenkin käytetty eristävänä kerroksena maalauskerrosten välillä. Kätevää kylläkin, alkoholipohjainen hartsi ei liuoita aiempaa maalauskerrosta, ja sen päälle maalattu öljyväri ei myöskään vahingoita tätä hartsikerrosta, mutta nämä yhdistelmät ovat tietenkin halkeamisherkkiä.

Yleisimmin käytetty luonnonhartsi on dammari, joka on miltei syrjäyttänyt aiemmin laajasti käytetyn mastiksin hyvän saatavuutensa ja halvan hintansa vuoksi.

DAMMARI

Dammari on yksi pehmeimmistä puusta saatavista hartseista. Dammari on vaaleankalpea, kellertävä ja helposti murtuva hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasiasta Diptocarpaceae-sukuun kuuluvista puulajikkeista viiltämällä kylkeen syviä viiltoja, joista juokseva hartsi kerätään. Hartsipalaset ovat noin 3 cm kokoisia, joskin saatavilla on myöskin tätä isompia dammaripalsia. Helmenmuotoiset dammaripisarat saadaan keräämällä vahingoittamatta puuta viiltämällä.

Dammari on hivenen kolofonia kovempaa, ja se pehmenee 90’ C:n lämpötilassa ja se alkaa sulaa noin 180 C:n lämpötilassa. Dammari liukenee vain osoittain alkoholiin, mutta se liukenee hyvin lämmittämättä tärpättiin, ja sitä on helppo valmistaa.

Dammari on korvaamaton valmistettaessa ohuita, kirkkaita ja helposti kuivuvia vernissoja. Sitä käytetään loppuvernissana sekä öljy- että temparamaalauksissa. Maalinesteen osana se antaa värille sekä kiiltoa että syvyyttä, ja käytettynä yhdessä pellavaöljyn kanssa saadaan hyvä ja monikäyttöinen maalineste, jossa pellavaöljyn joustavuus yhdistyy hartsin suhteelliseen lujuuteen.

MASTIKSI

Mastiksia saadaan Kreikasta ja Pohjois-Afrikasta. Se on pehmeä hartsi, joka on luonteeltaan suhteellisen elastinen. Sitä on käytetty laajalti historiallisissa maalausnesteissä, joissa sitä useimmiten keitetty kasvisöljyn kanssa.

Hartsi sulatetaan vesihauteessa, ja valmiiksi lämmitetty pellavaöljy lisätään sulaneeseen hartsiin ja tuloksena on paksu, siirapinomainen ja kellertävä maalineste.

Mastiksi pehmenee 90 C:n lämpötilassa ja se sulaa 120 C:n lämpötilassa.

Mastiksia käytetään dammarin tapaan. Se kellastuu ajan myötä ja muuttuu hauraaksi ja se reagoi helposti ilman kosteuden muutoksiin.

Mastiksi liukenee alkoholiin ja sitä käytetäänkin nykyään usein alkoholipohjaisissa vernissoissa.

Usein mastiksin joustavuutta maalinesteissä lisätään sekoittamalla siihen venetsiantärpättiä ja pellavaöljyä ja sekoitettuna toisten hartsien kanssa se auttaa muiden hartsien kiinnitymistä. Mastiksista valmistetut vernissat ovat väriltään vaaleita, kiiltäviä ja joustavia.

Mastiksi helposti sekoitetaan sandarakiin, mutta mastiksi muuttuu pehmeäksi suussa pureskeltaessa, kun taas sandarak purelkeltaessa pulverisoituu, ja sitä on käytetty aikoinaan purukumin tavoin.

SANDRAC

Sandarakia käytetään alkoholilakkoihin, koska se liukenee täydellisesti alkoholiin, ja siitä saatava vernissa on pehmeämpi ja vähemmän murentuva kuin sellakka.

Sandarak liukenee vain osittain tärpättiin. Sitä käytettäessä öljymaalauksessa se on liuotettava ensin laventeliöljyyn.

Laventeliöljyä käytettäessä on syytä olla huolellinen! Sillä on liuoittava vaikutus kun sitä lisätään kuivuneen öljymaalauksen päälle: se saattaa kuoria aikaisempia maalikerroksia ja tehdä ne pehmeäksi ja tahmeaksi. Sitä on sen tähden käytettävä harkiten, ja vain kun aikaisemmat maalikerrokset ovat täysin kuivuneet.

Käyttökelpoisin sandarac on alkoholipohjaisena vernissana temperamaalauksessa. Se antaa temperamaalauksessa väreille syvyyttä ja heleyttä, ilman että se tummentaisi tai kellastuttaisi maalauspintaa. Se on sellakkaa kirkkaampi, ja sen kovuuden johdosta sitä tulisi käyttää vain joustamattomilla maalausalustoilla.

KOLOFONI

Kolofoni eli viuluhartsi on hyvin halkeamisherkkää ja murentuvaa hartsia, ja sen käyttö johtaa halkeamiin tai pinnan lohkeamisiin, joten sen pääasiallinen käyttö kuvataiteessa on akvatintahartsina.

Kolofoni liukenee sekä alkoholiin että tärpättiin.

KOPAALI

manillakopaali

Kopaali on kova ja kiiltävän maalauspinnan antava hartsi, jota saadaan kivettyneestä tai puoliksi kivettyneestä kasviaineksesta. Sitä on tarjolla useita eri laatuja, joista Kongo-kopaali on paras, ja joiden ominaisuudet saattavat vaihdella huomattavasti kovuudeltaan ja muokattuvuudeltaan. Sitä kaivetaan kivettyneistä puista, useimmiten suon alta. Muut kopaalilaadut, kuten manillakopaali ja kauri-kopaali, eivät ole useinkaan käyttökelpoisia maalaustarkoituksiin. Manillakopaalista kuitenkin valmistetaan halvempia, mutta käyttökelpoisia maalausvernissoja.

Kopaalihartsit vaihtelevat väriltään keltaisesta punaiseen. Siitä valmistetut vernissat eteenkin kovilla maalauspohjilla kestävät runsaastikin kulutusta; ja juuri tämä kopaalin kovuus ja kulutuskestävyys ovat juuri ne ominaisuudet, jonka takia sitä edelleen käytetään.

Nykyaikaisessa maaliteollisuudessa alkyydihartsit ovat korvanneet kopaalin, joten se on nykyään hankalasti saatavilla oleva aine.

Kopaalia käytettäessä se sulatetaan lämmössä nestemäiseksi ja sekoitetaan sitten maalausöljyyn. Tällöin saadaan paksua, siirappimaista ainetta, jota voidaan ohentaa tärpätillä haluttuun juoksevuuteen.

Kopaaliöljypohjaiset maalausmediumit ovat ollet käytössä 1600-luvulta lähtien ja laajimmillaan niiden käyttö oli eteenkin 1800-luvun Englannissa. Sen antaman kovuuden ja kiillon haittapuolena on halkeamisherkkyys. Se saattaa tummentua huomattavastikin, joskin kopaalin tummenemisesta on esitetty myöskin vastakkaisia mielipiteitä, ja vaaleat värit saavat oranssinruskean hehkun ajan myötä, ja tämä saattaa jopa parantaa joitakin kuvia.

Joillakin valmistajilla on kopaalivalmisteita edelleen saatavilla ja ”Megilp”- nimellä kulkevat maalausgeelit ovat valmistettu useimmiten kopaalista.

MERIPIHKA

Viime vuosina meripihka on ollut kasvavan kiinnostuksen kohteena maalausmediumina, ja sitä on ollut myöskin valmiina maalausmediumina tarjolla.

Meripihkaa, joka on kopaalin tavoin kivettynyt hartsi, kerätään Baltian rannikoilta. Se on kiinteä, kovin tunnettu hartsi, ja sen liuottaminen maalausnesteeksi on työlästä. Meripihkan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummaan ruskeaan ja aina mustaan saakka. Meripihka kiillottuu helposti, ja siitä valmistetaan hienoja koriste-esineitä. Se sulaa vajaassa 300 C:n lämpötilassa ja tässä muodossa se voidaan sekoittaa pellavaöljyyn. Korkeasta sulamislämpötilasta johtuen valmistamisessa käytettävät astiat ovat useimmiten pilalla eikä niitä voi käyttää uudestaan. Kuumentamisen aikaansaama höyry on myöskin myrkyllistä ja sen tähden meripihkan sulattaminen on syytä tehdä ulkoilmassa ja suojaimia käyttäen.

Vaivannäön palkkana on kuitenkin hyvä ja käyttökelpoinen maalausmedium. Meripihkaan pohjautuvat maalausmediumit muuttuvat tahmeaksi ja päällemaalattaviksi miltei tuoreeltaan, joten se on kerrosmaalauksessa erittäin käyttökelpoista.

Monet kaupan olevat meripihkavernissat eivät sisällä juurikaan meripihkaa, ja näiden valmisteiden ominaisuudet eivät juurikaan muistuta meripihkasta valmistettua vernissaa.

 

Kategoriat: dammari, hartsit, Jari Huhta, kuvataide, maalaus, maalaus, taide, kuvataide, mastiksi, meripihka, taide | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Fabriano Roma

Parasta piirustuspaperi on tietenkin Fabriano Roma; se ottaa kynän jäljen hienosti vastaan, ja se kestää työskentelyä ilman että jälki alkaa näyttää tukkoiselta, koska siihen syntyy miltei itsestään rasteria muistuttava pinta.
Harmillista on että sitä on hankalasti saatavilla Suomesta. Ostin Temperasta vuosi sitten kaikki jäljellejääneet arkit, ja liikkeestä kerrottiin, että sen valmistuss on lopetettu. Ulkomailla monessa nettikaupassa sitä kuitenkin edelleen myydään ja luulen että sitä on jatkossakin hankittavissa.
Hieno piirtäjä, kuten Helele Schjarbeck, onnistuu monennäköisen paperin kanssa ja osoittaa, ettei hieno lopputulos ole väistämättä välineistä kiinni, mutta Fabriano Roma on paperi, jota Helene Schjarback olisi käyttänyt, jos sitä olisi ollut saatavilla…

Jari Huhta

Jari Huhta, Samuraj 2014

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti

Ylituotanto-ongelmaa?

Maailmassa tuotetaan enemmän kuvataidetta kuin koskaan; kuvataiteilijoita on enemmän kuin koskaan; ja olisi tietenkin kiusaus sanoa, että tuotettu kuvataide on myös heikompaa kuin koskaan, mutta jätetään tämä nyt tulevaisuuden arvoitettavaksi, jos heitä tämä nykyajan kuvataide kiinnostaa. Ollessani Kuvataideakatemiassa 80-luvulla ja tällöin Taidemaalariliitoon kuului jotakuinkin 300 jäsentä. Suurin osa kuvataiteijoista tunsi toisensa enemmän tai vähemmän läheisesti. Nyt Taidemaalariliitossa on yli tuhat jäsentä; samanlaista tungosta on muissakin liitoissa. Kuvataiteilijaksi valmistuu lukuista alan oppilaitoksista supistuksista huolimatta iso joukko; määrä on varmasti yli sata joka kevät. Aikaisemmin alalle jäi kultakin vuosikurssilta muutama; nykyään miltei kaikki jäävät työttömyyskortiston kautta rakentamaan uraansa.

Tämä taiteilijamassa tietenkin myös tuottaa kuvataidetta ennennäkemättömän määrän. Työhuoneet pullistelevat kuvataidetta; museolla on tulevaisuudessa iso varastointiongelma: minne sijoittaa kaikki ostetut teokset, joita koko ajan hankitaan lisää, ja joka luonteeltaan on entistä hankalammin varastoitavaa installaationeen ja häkkyröineen. Harvalle teokselle tulee löytymään lämmin koti sitä arvostavan katselijan seinällä, museon varastoista puhumattakaan. Teokset ovat nykyään entistä sanallisempia, ja useinkin ne vaativat näitä sanoja tuekseen; ilman niitä ne törröttävät alastomina.

Antikvaariaateissa käydessä tulee ihmeteltyä kirjan alamäkeä; on tavattomasti kirjoja joita ei edes kukaan huoli ilmaiseksi, ja tälläistä kohtaloa puntaroidessa tulee alakuloiseksi…

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Jätä kommentti

kauneudesta

Kauneus on nykyään kiellettyä; näin ainakin kuvataiteessa. Itselleni kauneus ei ole ainoastaan esteettinen arvo vaan se on ennenkaikkea eettistä: olen kasvanut ajatukseen, että kauneus pelastaa tämän maailman.

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Jätä kommentti

some works

 

kaisa1
kaksi1

DSC2870

 

suu

_DSC3842

commeilfaut

 

 

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti

työturvallisuus

EU:ssa on vallalla luja usko kieltojen voimaan. Nyt hylkäyksen kohteeksi ovat joutumassa jokaisen maalarin tuntemat kadmiumvärit, joita ollaan korvaamassa ponnettomilla hansakeltaisilla ja -punaisilla.  On tietenkin imartelevaa, että näinkin pieni ammattikunta uskollisten maalausharrastajien oheella saa osakseen ison europpalaisen instanssin ja sääntelijän huomion.

Vielä ei kuitenkaan ole oltu huolissaan vanhojen maalausten raskasmetallipitoisuuksista, jotka nekin varmasti joutuvat aikanaan luupin alle. Kieltolistalla alkaa kuitenkin olla aika määrä tuikitarpeellisia aineita, joiden korvaaminen ei ole aina mahdollista tai järkevääkään. Esimerkiksi aito luonnon umbra sisältää magnaania, joka nopeuttaa öljyn kuivumista. Sen korvaava sekoite, jota useinkin myydään umbran nimellä, ei kuivu samalla lailla ja sen kiderakenne, ja sitä kautta valon taitto-ominaisuudet ovat erillaiset. Vielä umbra ei ole kuitenkaan ilmaantunut sanktioiden piiriin, mutta  moni asianharrastaja epäilee senkin olevan väistämättä edessä.

Monet väriaineet ja liuottimet, joita maalauksessa käytetään, ovat elimistölle haitallisia. Tietoa näistä haittavaikutuksista on nykyään runsaasti saatavilla. Näiltä haittavaikutuksilta voi järkevästi suojautua, ja eri aineiden haittavaikutuksilla on eroa; kadmiumvärien haitallisuus ei ole rinnastettavissa arsenikkipigmenttien myrkyllisyyteen.

Nykyisen terveyshysterian vallitessa katoaa näköpiiristä tosiasia, että suurimman riskin taiteilijoiden terveydelle muodostavat huonot elämäntavat, liiallinen alkoholin käyttö ja tupakointi, yletön kilpailu ja sen tuottamat vääristymät henkiselle hyvinvoinnille.

Näiltä suojautuminen on vaikeampaa kuin turvallisten työtapojen kehittäminen haitallisia aineita käsiteltäessä.

Yhtäkaikki, jokaisen taiteilijan on syytä käydä läpi omat työtapansa.

Tärpättien ja muiden liuottimien käyttöä on mahdollista vähintää huomattavasti. Älä pese pensseleitä tärpätillä, se vain kuivaa ne, vaan ruokaöljyllä, kuivaa ne kangaspalaseen ja lopuksi voit pestä ne oliviipitoisella saippualla, joka on jättää pensselin karvat hivenen rasvaisiksi ja siten se pidentää pensselin elinikää.

Älä ohenna maalia pelkällä tärpätillä vaan käytä mielummin enemmän pellavaöljyä.

Käsitellessäsi pigmenttejä pidä hyvää pölymaskia ja hanskoja.

Jos haluat pestä kuvaa, älä tee sitä tärpätillä vaan öljyllä, joka ei jätä katkua työtilaan.

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Jätä kommentti

maali vehnäjauhoista

Leivonnan oheella jauhot kelpaavat kevyeen maalamiseen ja luonnosteluun.

Image

Kaikki tärkkelyspitoiset jauhot kelpaavat luomisintoiselle jauhopeukaloille, kuten riisi- tai perunajauhot. Ne kuivuvat miltei välittömästi ja maaliaines on taatusti halpaa ja riittoisaa.

Jauhoja             1 osa

Kylmää vetta     3 osaa

Kuumaa vettä    3 osaa

Sekoita jauhot kylmään veteen, niin ne eivät paakkunnu ja saat kokkareista vapaan, tasaisen pastan. Lisää seos hitaasti kiehuvaan veteen ja hämmennä hyvin. Kun seos alkaa kirkastumaan, se on valmis ja voit antaa sen jäähtyä.

Lisää seokseen tarpeeksi vettä, niin saat siitä tarpeeksi ohuen ja leviävän. Voit myöskin tehdä siitä maalausemulsion lisäämällä siihen pellavaöljyä, jolloin sen kulutuskestävyys ja säilyvyys paranevat, mutta tuollaisenaankin se on kätevä maalipohja moneen käyttöön. Tällöin lisää öljy ennen seoksen ohentamista vedellä.

Sekoita liima-aines pigmentin kanssa ja maali on valmis.

Maalia tehdessä kannattaa huomioda, että jauhot turpoavat ja maalia tulee helposti valmistettua liikaa.

Maali ei ole tavattoman säilyvää, se pilaantuu huoneenlämmössä, ja sen tähden sitä on hyvää pitää kylmässä. Voit lisätä seokseen myöskin kymmenkunta pisaraa formahydeliiniä lisäämään sen käyttöikää.

Tätäkin voit käyttää fiksatiivinä, eli suojaamaan piirustuksia ja kiinnittämään hiili paperiin, kun puhallat seosta piirustukselle fiksatiiviruiskulla.

Kuivuttuaan tärkkelysmaali on kestävä; samantyyppinen jauhoista keittämällä valmistettava punamultamaali talojen seinissä kestää tunnetusti pakkasta ja paistetta…

Kategoriat: maalaus, taide, kuvataide | Avainsanat: , , , , , , , | Jätä kommentti